Loppuvuoden odotetuimmat

On alkamassa taas se aika vuodesta kun pitäisi ostaa lahjoja. Mikäli sinulla on läheinen joka ymmärtää hyvän musiikin päälle tai itse ymmärrät hyvän musiikin päälle voi tämä seuraava kirjoitus auttaa juuri sinua. Jollet malta odottaa punanutun saapumiseen asti ja sinulla on veropalautuksia luvassa, voin kertoa mihin levykäisiin kannattaa rahansa laittaa. Loppuvuoden kovimmat ja odotetuimmat julkaisut tulevat turkulaiselta Svart Recordsilta.

Jo liki kaikkialla Internet-maailman ihmeellisissä syövereissä hypetetty Beastmilk julkaisee debyytti pitkäsoittonsa turkulaisten kautta marraskuun 29. päivä. Mikäli hype realisoituu levynmyyntinä voi Beastmilkille odotella iloista loppuvuotta. Mitäpä itse Beastmilkistä osaan sanoa, no kaikki oleellinen tuntuu jo tulleen kerrotuksi muiden toimesta, mutta se tärkein eli itse musiikki kolahtaa itselleni. Pitkäsoiton sisältö on tummanpuhuvaa postpunkkia maailmanlopun merkeissä. Tunnelmaltaan kuin Blade Runner olisi sävelletty musiikiksi. Beastmilkiä on jo ehditty verrata useaan bändi ja kyllähän tietyt vaikutteet musiikista on kuultavissa, mutta kenen tai minkä bändin musiikista ei vaikutteita olisi löydettävissä? Beastmilkin debyyttiä voi jo ennakkotilata joten nyt kannattaa toimia.

6 LP:tä ja noin sata sivua sisältä lehti/zine? Tälle kuulostaa yksi loppuvuoden kovimmista paketeista. Babylon Whores – Pride of the Damned niputtaa yhteen koko Babylon Whoresin diskografian. Boksi sisältää siis studioalbumit: Cold Heaven, King Fear , Death of the West. EP:t: Sloane 313, Trismegistos, Deggael sekä singlet: Devil’s Meat ja Errata Stigmata. Nyt on luvassa sen verran kova julkaisu, että meinaa allekirjoittaneelta loppua sanat kesken. Miten tuota nyt voi edes kommentoida. Allekirjoittaneella aiheuttaa lähinnä hysteeristä kieriskelyä odottelun tuskassa. Määrittelemättömällä tauolla oleva Babylon Whores on kolahtanut jo 90-luvulla joten kyllähän tämä paketti sujahtaa tilaukseen heti kun ennakkotilaus vaan Svartin sivuilla alkaa. Osta siis mikäli et omista kaikkia edellä mainittuja alkuperäisinä.

Ei tämä tykitys vielä tähän lopu. Sokerina pohjalla vai pitäisikö sanoa kirsikkana kakun päällä (tähän joku muu yhtä lattea ja kulunut sanonta) Svart pistää pihalle vielä Reverend Bizarren: So Long Suckers 4LP:n boksin muodossa. Alun perin Spinefarmin julkaisu ilmestyi vain cd-versiona joten vinyyli uudelleenjulkaisu on enemmän kuin tervetullut. Itselleni ehkä se kovin ja mieleisin doom metal bändi. Kun vielä tähän todetaan, että netin huhujen ja epävirallisten tietojen mukaan niin BW:n kuin RB:n boksit irtoavat melko kohtuulliselta vaikuttavalla hinnalla, voidaan alkaa odotella hetkeä kun nämä ilmestyvät ennakkotilattavaksi Svartin nettikauppaan. Arvioiden mukaan kaikki kolme julkaisua voisi irrota hieman yli 130 euron hintalapulla varustettuna eli 11 LP:tä loistavaa musiikkia. Nyt tiedät minne käytät veronpalautuksesi tai mitä ostat itsellesi joululahjaksi.

Speedtrap - Powerdose LP

Speedtrap on palauttanut metallin allekirjoittaneen levysoittimeen. Ranger sekä Speedtrap ovat tehneet tämän vuoden kovimmat metallilevyt joita kehtaa soittimisessa pyöritellä näin syksyn iltojen pimennettyä. Eikö metalli sitten ole voinut hyvin? No ei ainakaan arvostelijan mielestä. Valtavirta metalli on ollut 2000-luvulla keskivertoa paskaa, mutta nyt on palattu olennaisten perusasioiden äärelle. Mun täytyy kuitenkin tunnustaa, että metalli on pyörinyt viime vuosina levysoittimessa huomattavan harvinaisesti, mutta Powerdose tuntuu murtaneen tämän taian. Miksi näin sitten on? No, Speedtrap on niputtanut yhteen toimivia elementtejä heavysta ja hardcoresta. Uskon lopputuloksen tyydyttävän niin hevin kuin hardcoren ystäviäkin. Vaikka raja-aita punkin ja metallin välillä tuntuu olevan melko korkea eritysesti täällä Suomessa.

Levyn nimikkobiisi avaa LP:n b-puolen ja on todella kovaa tykitystä. Oikeastaan mukana ei ole yhtään täyterallia vaan kaikki kappaleet toimivat mukavasti. Speedtrapin syvin olemus on sen täydellinen sopiminen kaljanjuontiin. Jalka alkaa vipattaa väkisinkin kiimaisen tahdin mukana ja erityisesti Ville Valavuon kitarointi räjäyttää potin lopullisesti. Ei saatana mitä menoa, harvoin jaksaa jalka naputtaa mukana koko levyn ajan, mutta Powerdosen kanssa homma menee juuri näin. Eniten alkuun arvelutti sopeutuminen Jori Sara-ahon ääneen, mutta enää levyä ei osaisi edes kuvitella ilman Jorin "Bruce Dickinson" vokaaleja. LP:n molempien puolien avausraidat ovat ns. hittibiisejä ja levyn tarttuvimpia ralleja, mutta mitä enemmän levyyn jaksaa tutustua niin kokonaisuus kantaa alusta loppuun. Täyttä tykitystä! Ai niin levyn on julkaissut Svart Records.

Paul Stenning - Rage Against The Machine

Taistelu lavalla alaotsikon saanut kirja päätyi luettavakseni kiitos suomalaisen kirjastojärjestelmän. Tehdään nyt heti aluksi yksi asia selväksi, bändikirjat ovat parhaimmillaan helvetin hauskaa luettavaa ja pahimmillaan kiduttavaa sössötystä omasta suosikkibändistä tai omasta sankaristaan. Molempia on tullut vuosien varrella vastaan ja Stenning putoaa valitettavasti enemmän myöhemmin mainittuun kategoriaan. Kirjan RATM osuudet ovat välillä puuduttavaa hehkutusta ja omien sankareiden kehumista. Ei tässä sinänsä mitään pahaa ole, mutta kun se tehdään amerikkalaiseen tyyliin ylihehkuttamalla alkaa ainakin allekirjoittanutta hieman kröhm. ärsyttää.

Sisällöllisesti kirja tarjoaa läpileikkauksen RATM taustoista jokaisen bändin jäsenien lyhyesti esiteltyjen elämänkertojen ohella. Hirvittävän uutta tai merkittävää tietoa kirja ei julkaise ja tekstissä bändi jääkin hieman etäiseksi. Kun Stenning keskittyy RATMin hehkuttamiseen unohtuu helposti se mikä kirjassa on hyvää ja viihdyttävää. Nimittäin kun Stenning kertoilee yleistä historiaa yhteiskunnallisen kehityksen taustoista Yhdysvalloista on hänen tekstissään vetoa ja paloa. Kaikki asiat eivät valveutuneelle lukijalle ole tietenkään uusia, mutta niiden istuttamiseksi osaksi RATMin tarinaa on Stenning onnistunut. Puutteista ja pienistä heikkouksista johtuen kirja saisi perinteisellä viiden tähden asteikolla kaksi ja puoli tähteä.

The Splits - s/t LP

The Splitsin debyytti albumi julkaistiin jo viime vuonna saksalaisen P. Trash Recordsin toimesta. Edellisenä vuonna Airiston Punk-Levyjen julkaisema 7" Ghosts/Crazy for You oli nostanut albumin odotukset melko korkealle. Kyllähän debyytti hyvin rokkaakin. Erittäin menevää ja tarttuvaa garage punk menoa The Splits tarjoilee. Varsinkin jo seiskalta tutut biisit toimivat uusina versioina myös albumilla. Henkilökohtaisesti diggaan tästä vedosta, että albumille mukaan laitetut Ghosts ja Crazy fo You on versioitu uudelleen eikä samoja jo seiskalle levytettyjä versioita vain tyydytä kierrättämään. Toki tunnustan kyllä, että molemmat versiot molemmista biiseistä ovat omasta mielestäni ns. vitun kovia.

Ghosts ja Crazy for You ovat albumin tarttuvimmat kappaleet, mutta kokonaisuudessaan biisien taso on hyvä. Ei ole liiemmin tungettu ns. täyte raitoja levylle vaan koko albumi tuntuu eheälle kokonaisuudelle. Siihen suhteutettuna tuntuukin kummalliselta miten vähän hypeä levy nostatti ilmestyttyään. No tokihan tietyissä musapiireissä The Splits tunnettiin jo ennakkoon, mutta yleisesti ottaen debyytin saama vähäinen huomio ihmetytti jo viime vuoden puolella. Kyllähän The Splits on kuitenkin näkynyt musiikkimediassa kuitenkin jonkin verran, mutta levyn tasoon nähden taas aivan liian vähän, mutta tämä nyt on aivan yleistä musamaailmassa isot levylafkat tuuttaa pihalle skeidaa jota markkinoidaan ja hypetetään valtavirta mediassa ja todellin hyvä musiikki (allekirjoittaneen mielestä) löytyy sitten marginaalista. Oikeudenmukaistako? No ei, mutta tätä on musiikkibisnes.

Ehdottomasta suositeltava bändi jos garage punk Dead Moonin hengessä yhtään tipahtaa.

Räjäyttäjät - Räjäyttäjät LP

Räjäyttäjät on yksi Suomen kovimmista live akteista viime vuosien ajalta. Hieman pelotti ajatella miten tiukka ja äärimmäinen jytämeininki taipuu levylle kasettijulkaisujen jälkeen. Allekirjoittaneen pelot osoittautuivat turhiksi sillä Räjä 'n' Roll jyrää myös levylautasella. Ei ehkä ihan niin kova kuin livenä, mutta toimii ja potkii. Räjäyttäjät taiteilee jossain Hurriganesin, garagen ja garagepunkin sekalaisilla rajoilla. Hurriganesin lisäksi voisi tässä namedropata Stoogesin ja MC5:n niin alkaa saamaan mielikuvaa siitä millaista materiaalia Räjäyttäjät LP sisältää. Homma tuntuu kuitenkin toimivan on sitten lokeroita genre aivan mikä hyvänsä ja hyvä niin sillä levyllä on muutama todellinen kaljanjuonti biisi joiden tahtiin on melkeinpä pakko avata olut ja nauttia musiikista että bissestä.

Kasetit ovat vaihtuneet vinyyliin Räjäyttäjien julkaisumuotona ja ainakin lp:n kansitaide Ratosta lainattuine fontteineen naurattaa. Hyvää menoa ja meininkiä, Piimää vai Karilloo!!! Takaisin asiaan. Räjäyttäjät on ollut tuotteliaalla päällä sillä uusi albumi on tulossa julki 30.8. eli reilun parin viikon kuluttua ja samalla on jenkkilafka Dead Beat Records vaihtunut kotimaiseen Ektro Recordsiin. Erikoismaininta vielä biisille WF KELA, on kyllä oikeesti yksi viime vuosien kovimmista veisuista. Hankkikaa levy jos ei sitä vielä teillä ole.

(Dead Beat Records)

Maailmanloppu - Valtaa 7" EP

Maailmanloppu on noussut itselleni ehkä tämän hetken kovimmaksi kotimaiseksi hardcore nimeksi. Bändin edellinen seiska Musta ovi/Enää kiväärit laulaa esitteli hieman post-punkimman puolen yhtyeestä, mutta Valtaa 7" palauttaa Maailmanlopun tiukan hardcoren linjoille.

Molemmilla EP:n puolilla on kaksi kappaletta ja ei tästä heikkoja biisejä löydä yhtäkään. Kouvolalaisilla tuntuu olevan tekeminen ns. hallussa kun kaikki mitä Maailmanloppu julkaisee tuntuu uppoavan allekirjoittaneeseen. A-puolen avausraita En minä on niin kovaa menoa, että tekee mieli puida nyrkkiä jo koti sohvalla istuessa levyn soidessa. Sama ilmiö uhkaa toistua myös B-puolella Leireille ja Aikapommi stygejen yhteydessä. Aivan käsittämättömän tiukkaa soitantaa koko seiska. 

Maailmanloppua voi kuulla edellisen seiskan lisäksi myös 12" koossa samannimiseltä levykäiseltä ja onhan siellä bändin itsensä julkaisemaa kassua myös olemassa. Bonuksena mainittakoon, että Puntalassa julkaistulla Hardcore 13 kokoelma tupla-lp:llä kuullaan myös Maailmanloppua. 

Atom Mouth Gimlies - Ode to Slidewinder 7"

Atom Mouth Gimliesin uunituore seiska kolahti postiluukkuuni viime viikon perjantaina. 

Omat henkilökohtaiset ennakko-odotukseni olivat korkealla tämän seiskan suhteen ja en ole joutunut pettymään. Hauskana tarinana kerrottakoon, että A-puolen ensimmäisen kappaleen nimi hämäsi sen verran, että ehdin hetken aikaa kuunnella levyä nopeudella 33rpm, mutta noin kymmenen sekunnin kuluttua iski tajuntaani ajatus, että ei taida nyt olla soittimen nopeus ihan kohdillaan. No nopea muutos 45rpm nopeuteen ja johan alkoi kuulostaa sille miltä odotinkin. 

A-puolen molemmat biisit ovat tiukkaa tavaraa samoin kun B-puolella. Omaksi suosikikseni on noussut B-puolen avaava raita 1000 Atomers Behind the Moon. Kaikki kappaleet ovat äänitetty livenä ja näin ollen bändin saundi on äärimmäisen originaali. Itse en juuri bändivertailuista/lokeroinnista perusta, mutta Atom Mouth Gimlies asettuu omassa mielessäni jonnekin samoille seuduille Räjäyttäjien kanssa. Suosittelen tutustumaan bändiin ja tähän seiskaan tarkemmin sen verran tiukkaa garage punk meininkiä on neljän biisin verran luvassa. Samoin mikäli vain kasettisoitin/dekki löytyy vielä steroistasi niin kannattaa hankkia saman bändin c-kassu Ram the Bulb. Viime viikonlopun Kuudes Aisti festareillakin esiintynyt bändi on siis hyvässä vedossa myös vinyylillä että kasetilla. Harmi vain, että keikkoja ei taida olla ainakaan tällä hetkellä tiedossa. Toivotaan, että tähän saadaan muutos ja Atom Mouth Gimlies nähdään lavalla taas piakkoin.

A-puoli: 

33th Acetate Girl

Parallel Brain 

(Live at Jumo)

B-puoli:

1000 Atomers Behind the Moon

Lumberjack's Dream

(Live at Lepakkomies)

(Rock 'N' Roll Bullshit Records, Jumatsuga Records)

Tervetuloa Harmaan eri sävyihin

Harmaan eri sävyt on jatkuvasti päivittyvä e-zine. Kirjoitan tänne omia mielipiteitäni musiikista, kirjallisuudesta ja erilaisista itseäni kiinnostavista ala- ja populaarikulttuurin ilmiöistä.

Blogin levy- ja kirja-arvostelut eivät ole kritiikkejä, eivätkä arvosteluja sanan perinteisessä mielessä, sillä teksteihin valitut levyt ja kirjat ovat jo läpäisseet minun henkilökohtaisen ennakkoseulani. Tämä tarkoittaa, että kyseinen levy tai kirja on jo herättänyt mielenkiintoni tavalla tai toisella. Lisäksi kirjoitan paljon jo aiemmin julkaistuista levyistä ja kirjoista. Kaikki mielipiteet ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitä, eivätkä edusta objektiivista "totuutta" vaan ne ovat vain ja ainoastaan yhden henkilön eli minun mielipiteitäni. Tästä on hyvä muistuttaa lukijoille, sillä jos en itse pidä jostain levystä niin se ei tarkoita, ettetkö sinä voisi siitä pitää.